Is This Love

Ah. What a cliched start. Didn’t mean to start it that way.

One day a thing in my head was wondering if this was love. Is it love when your face isn’t as wide as it should be for you to smile? It felt that my mouth was wider than my face when i was smiling. Is it totally wrong to love your friend? Your best friend. It’s kind of hard and complicated. And wrong, isn’t it? My head has two opinions, either it is wrong or then it doesn’t matter. If it is wrong, then I will suffer. Or if it doesn’t matter, I will suffer anyway.

I felt like I’m supposed to feel with someone who is really a love of mine. And so did she. Quite frightening, isn’t it? I don’t want to feel that way. I want to love as a friend. Will it be hard to somehow reduce the love? Or is it even necessary? It has to be necessary, because the feeling is wrong. The base of our relationship has always been ‘being friends’. Friends forever. The best friend ever. But then it became too much. Or did it?

Untitled

There’s such a many things in my head. You don’t usually keep secrets out of your blog and it really annoys me that i haven’t written here about every click in my life. Because there has been happening so many things lately, I’m not gonna go all of them through here and now.

How can you ever think of a relationship between two people which becomes so deep that after a month (or really after two weeks we were together 24/7) the other cries, throws his mobile to wall and it breaks down and goes to his mum and cries. Well. I met this one boy who lived far from here. He came here for a week. We became close immediately and that was truly confusing. I can say I really liked him a lot, and I wasn’t afraid to say it to him. There was day one, day two, day three. I felt bored and tired. Bored to the same human begin who was with me all the time. Night and day. In one hand I was perfectly happy but in the other hand i thought that what the hell am i doing with him. And I didn’t know what to do, and i just stopped thinking. I just did that way my feelings said me to do.

I found myself with him two weeks later in my home, again. And he was here for a week. Felt bored etc. He didn’t like to meet new people, everything must have been planned in advance and everything should be done that way. He’s life felt hard to me. I fitted into his life, but i didn’t like the way i fitted there. There was too little space for me to move and do things as my head said to me. All those crazy things what i’m used to do. He was silent when we were with my friends. I asked about his previous relationships and the last one was 2 years and it sounded boring to me, but it opened my eyes. I finally saw why he is the way he is. I don’t want to hang out with boring people. This is rough, but that’s how it really is. The most important thing in a relationship between two people is, that both of them can be themselves. No pretending, because that’d be ridiculous.

I truly had to pretend with him that I’m not bored.

I’m sorry.

Welcome people

Welcome to my new idea. This may be it then, the renewal of my blog. No one really knows, or at least i don’t, if this is going to be s good idea or bad one to write in English. But we’ll see. It’s easy to just start typing in Finnish if I will fall into boredom because of this. But English seems to me more fun and challenging than my mother tongue. My eyelids are telling me things, they say that i should go to bed and start a new better day tomorrow. I hope today was worse than tomorrow will be. I’m going to get a h1n1 vaccine if they let me take one. No, I’m not in any group at risk, but someone said that we can get it because we are referred to be health care personnel. Blah. What a stupid post, I didn’t really say anything at all. Good nite.

hmm.

Tää on ihan tyhmä idea blogille, ehkä mä pian (heti ku mulla on ylimäärästä aikaa) muutan tän blogin ideaa pois tästä nykysestä, ihan siksi koska mun elämään kuuluu tietenkin aivan tooooodella paljon kaikkee muutaki ku tää kaapista tulo tietenki. Ehkä tää idea jäi vaan vanhaks, joskin se varmasti alunperinki oli tyhmä.

!”#€%&/(

Mitä pitää sillon tehä ku vituttaa?

Huomennakaan en mee töihin.

Otsikko.

Ei mulla oo mitään sanottavaa, kunhan kirjoitan. Tänään oli kakka ilma, en tykänny yhtään. Olin töissä, ja olin siellä aivan liikaa. Tänään on perjantai ja kaikki on kaikonnu johonki ryyppäämään, taas. Mä pidän vähä taukoa kyllä nyt. Huomenna olis yhen vaihtarin synttärit, mut mä luulen et en mee. Sinne kutsuttiin ja sanottiin et pitää ottaa juomista mukaan. Ei kiinnosta, ja sitäpaitsi mulla on miljoonasti tekemistä muutenkin. Nyt mulla on yhtä aikaa väsy ja nälkä, niinku mulla oli keskiviikkonakin yöllä yhtä aikaa kylmä ja nälkä. Mä haluan oma kultamurun jostain, mistä niitä löytää?

Juhlia varten pitää mennä ostelemaan vaikka mitä, tää mun huone näyttää ihan tyhmältä näin ja haluaisin jotain uutta jännää tänne lisää! Pitäis ostaa jotain tyylikästä (ja halpaa). Väsäsin juuri eilen taulun jossa on vanhat henkselit lasin alla. Se on oikeesti hieno, tulkaa vaikka kattoon :D Siinä ne henkselin päät tulee sieltä lasin takaa pois! Oon vähän taitava :D

Yks kolleega kerto et Vaasa olis suomen aurinkoisin kaupunki. Voipa pitääkin paikkansa, en tiedä, tai sitten se on vaan ihan mainoskikka että kaikki turistit menis käymään sinne. Ehdotin muuten kavereille et lähettäs lintsille kesällä. Vois olla aika huippua :D oltais sit vaikka jossain hotellissa yön ja silleesti =)

Ihmeellinen kirjotus, täyttä puuta heinää, mutta kirjotinpa sentään jotain.

Ja toivottavasti huomenna paistaa aurinko tääläkin. :)))

Säälittävää

Tää on niin säälittävää. En tiedä millasen kuvan itestäni annan, yritänkö olla enemmän kaveripohjalta vai sitten oikeesti sellasen että haluais tutustua paremminkin. Miks mä en saa suutani auki, ei siinä mitään menetä jos vastakaikua ei tule. Pitäis vaan yksinkertasesti sanoo, tai mulle on kyllä helpompi kirjoittamalla kertoa asioita, että se on mun ihastus. Ei siinä menetä muutakun omia turhanpäiväisiä epärealistisia kuvitelmiaan joihin en enää edes usko.

Oon satavarma että tää kuulostaa niin naurettavan säälittävältä. Ainut mistä koko blogissa oon hetkeen höpissyt on tää yksi tapaus. No, sattuu nyt vain olemaan niin että tämä tapaus pyörii mielessä aika tehokkaasti välillä. Juteltiin tänään mesessä. Olisin voinut sanoa, mutta en sanonut. Pitäisikö, ei. Katsotaan mihin tämä menee. Yhä edelleenkään paljoa ei ole menetettävissä, paitsi ehkä ihanin, suloisin ja välittömin ihminen minkä oon  tavannut :)

Huomenna on äitienpäivä, ja pitäis herätä aamulla viemään kakunpalaa sängyn reunalle. Äiti tykkää. Mulla on väsy, meenki kohta nukkumaan.

Luin äsken Jannen blogia, ja sen vanhoja kirjoituksia. Käsittämättömän raakaa mitä Janne on joutunut kestämään, itku silmässä luin niitä koulukiusaamiskirjoituksia. Onneksi käsittääkseni kaikki on nyt kivemmin. Tuntuu, että mä en olisi millään pystynyt kestämään tuollaista rääkkäystä silloin. Toisaalta voin olla tyytyväinen siihen että loppujenlopuksi koko homouden esilletulo oli aika kivutonta, jos vanhempia ei lasketa. Huomasin muuten että heti alko ahdistamaan kun kirjotin tuon loppuun.

Haluaisin niin lähteä Tukholmaan, anyone? Kauniita unia kaikille :)

Moiks Sinä.

Heips J***. Mä haluun kertoo asiasta mikä on vaivannu mua jo aika kauan. Muistatko ku ekoja kertoja juteltiin kuukausia sitten qruiserissa kun juttua riitti ja riitti ja riitti. Säkin sanoit, että harvoin kenellekään kirjoitat näin pitkästi yhtään mitään. Tuntui kivalta silloin, tuntui että siinä välissä olisi voinut olla jotain enemmänkin. Meni aikaa, ja susta ei kuulunut mitään. Ei kyllä toisaalta kuulunut mustakaan. Siinä yritti mulla olla jotain turhaa juttua välillä, jotka kuitenkin kariutui, mutta valehtelisin jos sanoisin ettet välillä pyörinyt mun mielessä. Niin se vaan oli.

Mua vaivas että mä sain olla aina se eka joka lähettää viestin sulle. Vaikutat kuitenkin niiin kivalta ja ihanalta aina joka kerta kun ollaan yhteyksis. Sä oot kiva ja ihana ja sellanen lutunen, joka välittää toisista. Mä tosissaan voin sanoo että ihastuin suhun sinä kauniina kevätpäivänä silloin kerran, tuntui niin ihanalta mutta samalla epäilevältä. Voi ku haluisin niin tutustua paremmin ja viettää aikaa enemmän sun kanssa, että sais selville voiko tästä ihastuksesta tulla vielä jotain muutakin. Jos vaan sinä haluaisit? :)

Voisin hakea vaikka sen kuuluisan kuun sieltä taivaalta näin ensi alkuun. :)

-Mä.

En tiedä mitä sä aattelet, mutta mä aattelen sua.

En tiedä mitä sä aattelet, mutta mä aattelen sua. :))

väsytystä sun muuta.

Väsyttää vietävästi. Vituttaa töissä, ei jaksaisi kiinnostaa ollenkaan. Kuitenkin tiedän ettei tää ala oo mun juttu, eikä tule koskaan olemaankaan. Mutta saapahan sieltä palkkaa kuitenkin, se on pääasia. Kuitenkin kaikki rahat menee muuttoon ja elämiseen muualla kuin kotona. Mutta se todellakin on sen arvoista, aikusten oikeesti oma elämä.

Vieläkään en tiedä mitenkään varmasti että onko mulla ja sillä kivalla, josta kerroin edellises kirjotukses, mitään juttua. Joskus tuntuu että joo, joskus että ei ollenkaan. On se ainakin aivan älyttömän mukava ja ihana aina :)) Mutta toisaalta haluais itse niin heti sanoo, et miten pidän siitä aina vaan enemmän ja enemmän, mutta kun en uskalla. Toisaalta taas haluais tutustua enemmän ensin, koska silloin olis ainakin varmempi, ja mahdollisesti ehkä ehkä vois olla jopa jotain pysyvämpääkin. Aaaww kunpa oliskin. Mutta kuka noista miehistä ottaa selvää.

Aamulla taas mukavasti töihin :p Mennään muuten tällä viikolla ostaan mulle ylioppilaslakki, mummu lupas sen ostaa mulle. <3 Mennään yhessä tossa viereisessä kaupungissa käymään, ja ostetaan mummulle samalla tanttu (niin se sanoi). Ei kuulemma osta kovin usein tanttuja, mutta nyt voi ostaa. Mummu on kiva <3

Meen tänäänkin nukkumaan aikasin, tai ainakin mulla on sellanen suunnitelma, saa nähdä kuinka taas käy :D eilen valvoin yhteen yöllä vaikka valitinkin väsyä kaikille koko illan :D

nyt, öitä :)