Mä lähen huomenna välimeren aurinkorannoille. Siellä on ainakin silmänruokaa, jos ei muuta. Mä aion vaan ja ainoastaan löhötä aurinkotuolissa ja ruskettua. Mä en aio palaa, ruskettua vaan. Kuinkahan se onnistuis? Mulla on kyllä aina tapana palaa, ja sitte ei oo kyllä kivaa.
Mulla on muuten sellaset aurinkolasit, joista ei nää että mihin mä katon. Siis mä voin katella ihan sinne mihin mä haluan, eikä kukaan tiiä mihin mä katon. Kuulostaapa pervolta. Älkää nyt käsittäkö niin, et mä meen sinne varta vasten kattoon söpöjä poikia aurinkolasien takaa. Se on kivaa ajanvietettä, ja kuka sitä ei olisi ikinä tehnyt?
Onko mulla nyt kaikki tavarat mukana? Tälläsessä tilanteessa on aina kauhee paniikki, mitä mulla on jo joukossa ja mitä multa puuttuu. Tuntuu turhauttavalta tunkea kaikki viikon aikana tarvittavat vaatteet pieneen laukkuun. Ensinnäkin ikinä ei tiedä mitä haluaa laittaa päälle siellä, se riippuu niin paljon siitä miltä tuntuu silloin. Toiseksi, suurin osa mukaan otetuista vaatteista jää kuitenkin käyttämättä. Mulla pitäis olla nyt poikaystävä, joka auttais mua tässä ylivaikeessa tehtävässä.
HEI! Tuli muuten mieleen. Maailman ihanin sana on poika. <3 Mikä vois olla ihanampi?
Poikaa ihanampi sana on “Poikarakkaus”.
Oih, kun kaksi noin ihanaa sanaa yhdistää, poika ja rakkaus, tulee siitä jotain niin kaunista yhdessä :)