Tää on niin säälittävää. En tiedä millasen kuvan itestäni annan, yritänkö olla enemmän kaveripohjalta vai sitten oikeesti sellasen että haluais tutustua paremminkin. Miks mä en saa suutani auki, ei siinä mitään menetä jos vastakaikua ei tule. Pitäis vaan yksinkertasesti sanoo, tai mulle on kyllä helpompi kirjoittamalla kertoa asioita, että se on mun ihastus. Ei siinä menetä muutakun omia turhanpäiväisiä epärealistisia kuvitelmiaan joihin en enää edes usko.
Oon satavarma että tää kuulostaa niin naurettavan säälittävältä. Ainut mistä koko blogissa oon hetkeen höpissyt on tää yksi tapaus. No, sattuu nyt vain olemaan niin että tämä tapaus pyörii mielessä aika tehokkaasti välillä. Juteltiin tänään mesessä. Olisin voinut sanoa, mutta en sanonut. Pitäisikö, ei. Katsotaan mihin tämä menee. Yhä edelleenkään paljoa ei ole menetettävissä, paitsi ehkä ihanin, suloisin ja välittömin ihminen minkä oon tavannut :)
Huomenna on äitienpäivä, ja pitäis herätä aamulla viemään kakunpalaa sängyn reunalle. Äiti tykkää. Mulla on väsy, meenki kohta nukkumaan.
Luin äsken Jannen blogia, ja sen vanhoja kirjoituksia. Käsittämättömän raakaa mitä Janne on joutunut kestämään, itku silmässä luin niitä koulukiusaamiskirjoituksia. Onneksi käsittääkseni kaikki on nyt kivemmin. Tuntuu, että mä en olisi millään pystynyt kestämään tuollaista rääkkäystä silloin. Toisaalta voin olla tyytyväinen siihen että loppujenlopuksi koko homouden esilletulo oli aika kivutonta, jos vanhempia ei lasketa. Huomasin muuten että heti alko ahdistamaan kun kirjotin tuon loppuun.
Haluaisin niin lähteä Tukholmaan, anyone? Kauniita unia kaikille :)
Ei mua oikeesti kiusannut asian tiimoilta kuin oikeastaan yksi tai kaks. Ja myös minä saatoin olla joihinkin juttuihin syypää, ainakin provosoin joskus ja taustalla muutakin kuin homous.
Mulle on sanottu myös että kirjoitan liioitellun realistisesti, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Miksu sanoo et mua kannattaa joskus lukea hiukan sillai vähentäen tunnetta ja draamaa.